Blogi

Talous syntyvyyden laskun syy?

Toimeentulon epävarmuus ja muut taloudelliset syyt todetaan usein syntyvyyden laskun syiksi. Tälle on vaikea löytää perustetta Suomen talouden isoista ilmiöistä. Oikea diagnoosi on kuitenkin kaiken järkevän toiminnan lähtökohta.

 

Syntyvyys on pienentynyt Suomessa dramaattisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Sama ilmiö on monessa muussakin maassa, ml. muissa Pohjoismaissa. Suomessa kuitenkin kokonaishedelmällisyyden aleneminen on ollut jyrkintä ja viimeinen mitattu taso 1,41 on muita Pohjoismaita alhaisempi.

Ilmiölle on hankala löytää yhtä selkeää syytä. Julkisessa keskustelussa taloudelliset syyt nostetaan joka tapauksessa hallitsevaan asemaan. Esimerkiksi STTK:n 25.2. julkaistun syntyvyyttä koskevan kyselytutkimuksen tulokset raportoitiin otsikolla ”Taloudelliset syyt Suomen alhaisen syntyvyyden taustalla”.

Asiasta käytävässä keskustelussa taloudellisilla syillä tarkoitetaan lähinnä lastenhankintaiässä olevien ihmisten taloudellisen toimeentulon heikkouteen ja epävarmuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tällaisia ovat heikko yleinen taloudellinen tilanne, erityisesti heikot työllisyysnäkymät, määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen, lapsiperheiden köyhyys, perhe-etuuksien reaaliarvon heikentyminen jne.

Epäilen, että tällaiset taloussyyt voisivat olla ratkaisevan tärkeitä syitä syntyvyyden viime vuosien merkittävälle alenemiselle.

Epäilen, että tällaiset taloussyyt voisivat olla ratkaisevan tärkeitä syitä syntyvyyden viime vuosien merkittävälle alenemiselle.

Suomen taloudellinen tilanne niin tuotannon, tulojen kuin työllisyydenkin suhteen heikkeni merkittävästi vuosina 2009-2015 verrattuna edeltäviin vuosiin. Näiden vuosien osalta syntyvyyden laskun voi toki periaatteessa liittää heikkoon talouskehitykseen.  Vastaavaa ilmiötä ei kuitenkaan havaittu 1990-luvun lamassa, joka oli taloudellisen ahdingon mielessä aivan eri tasoa kuin 2009 alkanut huono kausi.

Olennaista myös on, että kaikki keskeiset talouden indikaattorit ovat kääntyneet nousuun 2015 jälkeen. Erityisesti työllisyyskehitys on ollut hyvää ja nykyinen työllisyysaste korkein 1990-luvun alun jälkeen. Syntyvyyden lasku on kuitenkin jatkunut ja jopa jyrkentynyt.

Olennaista on, että kaikki keskeiset talouden indikaattorit ovat kääntyneet nousuun 2015 jälkeen

Määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen on monissa puheenvuoroissa nostettu erityiseksi syyksi syntyvyyden laskulle. Määräaikaisuuden yleisyydessä ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään nousua ainakaan pariin vuosikymmeneen. Osa-aikaisen työn osuus on lisääntynyt, mutta sekään ei poikkea olennaisesti esimerkiksi Ruotsin luvuista. Osa-aikaisuus on lisäksi merkittävältä osin vapaaehtoista, mm. helpottaen juuri työn ja perheen yhteensovittamista lapsiperheissä.

On totta, että, lapsiperheiden tukien kuten lapsilisien ja kotihoidontuen reaaliarvot ovat heikentyneet vuoden 2005 jälkeen . Tämä ei kuitenkaan ole johtanut lapsiperheiden pienituloisuuden tai koettujen toimeentulovaikeuksien lisääntymiseen. Pienituloisissa perheissä elävien lapsien osuus on ollut kaksi vuosikymmentä 9-11 % tasolla; tuorein vuoden 2017 havainto 10,9 % on korkeampi kuin edellisenä vuonna, mutta pienempi kuin 10 vuotta aikaisemmin. Toimeentulovaikeuksia kokeneiden lapsiperheiden osuus ei myöskään näytä kasvaneen, ainakaan vuoteen 2016 mennessä.

Lisäksi, mitä tahansa muutoksia onkaan tapahtunut, monet kansainväliset vertailut viittaavat siihen, että lasten saamisen ja kasvattamisen aineellisten olosuhteiden pitäisi olla Suomessa maailman kärkipäätä. Lapsiperheköyhyys on Suomessa OECD-alueen pienintä.

lasten saamisen ja kasvattamisen aineellisten olosuhteiden pitäisi olla Suomessa maailman kärkipäätä

STTK:n em. kyselytutkimus sisältää kaksi kysymystä, jotka pyrkivät selvittämään, miksi lapsettomat ihmiset joko eivät halua lapsia tai ainakin haluavat lykätä lapsien hankkimista.

Avoimissa vastauksissa ne, jotka eivät halua lapsia, vain pieni osa, 11 %, mainitsee taloudelliset syyt tärkeiksi. Kysyttäessä kaikilta vastaajilta annetuista vaihtoehdoista, lapsen hankintaa joskus lykänneiden syistä, taloudelliset seikat ja epävarmuus työpaikoista sen sijaan tulee merkittävinä asioina esille.

Tuloksia voisi ehkä tulkita niin, että lasten hankinnan ajoittumiseen taloudellisilla ja erityisesti työelämän kysymyksillä on merkittävä vaikutus, kun taas siihen, halutaanko lapsia lainkaan, vaikuttavat enemmän muut tekijät. Näiden muiden tekijöiden merkitys korostuu myös Väestöliiton perhebarometrin kyselyssä vuodelta 2018 niin naisten kuin miestenkin osalta.

Siis: tilastotiedot eivät viittaa yleisen taloudellisen tilanteen eikä erityisesti työllisyysnäkymien heikkenemiseen (päinvastoin) eikä edes lapsiperheiden aseman merkittävään heikkenemiseen viime vuosina. Syntyvyys on kuitenkin alentunut ja taloudellinen tilanne ja erityisesti työtilanteen epävarmuus mainitaan tärkeänä syynä lykätä lasten hankintaa.

Sikäli kuin ihmiset vastaavat rehellisesti kysymyksiin, selityksiä voinee olla kolme: (1) Käytetyt mittarit eivät kuvaa oikein lapsien hankintaa pohtivien perheiden relevantteja taloudellisia olosuhteita ja niiden näkymiä, (2) ihmiset arvioivat taloudellista tilannetta ja erityisesti tulevaisuutta koskevaa epävarmuutta väärin, ts. pitävät olosuhteita ja näkymiä huonompina kuin ne ovat tai (3) sama taloudellinen vaikeus tai epävarmuus painaa ihmisten harkinnassa enemmän ja toisaalta vaihtoehtoihin liittyvät hyödyt myös enemmän kuin aikaisemmin.

Voi toki olla, että mittareissa on vikaa. Jos näin on, pitäisi löytää sellaisia, jotka osoittavat relevantin taloudellisen tilanteen ja näkymien heikentyneen merkittävästi lasten hankintaa harkitsevien perheiden osalta. Toistaiseksi tällaisia mittareita ei nähdäkseni ole esitetty. Niin kauan kuin näin ei ole, on pitäydyttävä kahteen jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

On vaikea sanoa, onko ihmisillä liian pessimistinen käsitys talouden tilanteesta ja kehityksestä. Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin mukaan kuluttajien luottamus omaan taloudelliseen tilanteeseensa, joka lienee relevantimpi lapsia koskevien päätösten kannalta kuin käsitys Suomen talouden tilanteesta, notkahti vuosikymmen sitten globaalin finanssikriisin myötä ja pysyi aiempaa heikompana aina vuoden 2016 lopulle. Sen jälkeen on taas oltu likimain vuotta 2008 edeltäneellä tasolla. Tämä indikaattori seuraa siis varsin hyvin bkt:n ja työllisyyden kehitystä koskevia isoja linjoja, eikä viittaa siihen, että yletön pessimismi olisi viimeisten vuosien heikon syntyvyyden syy.

Toisaalta kuluttajien luottamusindikaattori on kapea ja varsin lyhyttä aikaväliä koskeva juttu. Lasten hankkiminen merkitsee pitkäaikaista sitoutumista. Ei ole poissuljettua, että lastenhankintaiässä olevat kokevat talouden pidemmän ajan kehitysnäkymät paljon heikommiksi kuin vielä 2000-luvun alussa.

Ei ole poissuljettua, että lastenhankintaiässä olevat kokevat talouden pidemmän ajan kehitysnäkymät paljon heikommiksi kuin vielä 2000-luvun alussa.

Tällaiselle käsitykselle aineksia voivat antaa esimerkiksi puhe siitä, että robotisaatio ja tekoäly tuhoavat työpaikat taikka erityisesti viime vuosina paljon esillä ollut ilmastonmuutos, joka heikentää talouden toiminnan ja elämisen edellyksiä ylipäänsä. En sulkisi tällaisten huolien merkitystä pois. Mutta niiden ei pitäisi kaiketi vaikuttaa niinkään lasten hankinnan ajoittumiseen kuin siihen, halutaanko lapsia hankkia lainkaan. Kuitenkin taloudelliset syyt mainitaan ennen kaikkea lasten hankinnan lykkäämiseen vaikuttavina tekijöinä, kun taas esimerkiksi lapsia haluamattomat eivät ainakaan STTK:n kyselyssä pidä taloudellisia tekijäitä tärkeinä syinä.

Tämä jättää ison selitystaakan kolmannelle seikalle eli sille, että aikaisemman kaltainen taloudellinen näkymä ei riitä antamaan yhtä vahvaa perustaa lasten hankintaan liittyvälle sitoutumiselle kuin aiemmin. Mistä tässä voisi olla kyse?

Yksi mahdollisuus on, että nuoret asettavat aiempaa suuremmat vaatimukset sille, millaisissa taloudellisissa oloissa lapsia halutaan kasvattaa. Halutaan olla hyviä vanhempia myös taloudellisten edellytysten suhteen.

Toinen mahdollisuus on, että riskiä ylipäätään siedetään vähemmän. Epävarmuuden kokemus esiintyy nuorten sukupolvien puheessa korostetusti. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö tunne on aito. Mutta olisiko kuitenkin kyse siitä, että he kokevat saman tosiasiallisen tilanteen suurempana epävarmuutena kuin aiemmat polvet siitä yksinkertaisesta syystä, että kokemusta riskien realisoitumisesta on vähemmän?

Toinen mahdollisuus on, että riskiä ylipäätään siedetään vähemmän

1990-luvun alun lamassa ja monta vuotta sen jälkeen taloudellinen ahdinko ja työllistymistä koskeva epävarmuus olivat kaikilla objektiivisilla mittareilla paljon suurempia kuin 2009-2015 taantumavuosina, aivan viime vuosista puhumattakaan. Syntyvyys ei kuitenkaan notkahtanut samalla tavoin kuin kuluneen vuosikymmenen aikana.

Tällaiselle selitykselle voisi antaa tukea se, että elämä on epävarmuuspuheesta huolimatta monella osa-alueella muuttunut aikaisempaa riskittömämmäksi. Liikenneonnettomuuksissa kuolee paljon harvemmin, vakavia sairauksia pystytään hoitamaan paremmin, väkivallan kohteeksi joudutaan harvemmin. Jos tällaiseen suhteelliseen riskittömyyteen on totuttu, näyttäytyvätkö lasten hankintaan väistämättä liitt yvät riskit suurilta?

Kolmas tekijä voi olla valintajoukon laajeneminen.  Nyt synnytysiässä olevilla sukupolvilla on enemmän erilaisia välittömiä ajankäytön mahdollisuuksia kuin edeltävillä polvilla. Nämä kilpailevat lapsia sisältävän perhe-elämän kanssa. Naisten toimeentulo riippuu entistäkin vähemmän ”elättäjän” löytymisestä.  Erilaisten elämänpolkujen rakentaminen rajoittuu aikaisempaa vähemmän kotimaahan.

Nyt synnytysiässä olevilla sukupolvilla on enemmän erilaisia välittömiä ajankäytön mahdollisuuksia kuin edeltävillä polvilla

Neljänneksi, preferenssit voivat yksinkertaisesti olla muuttuneet. Lapsia ei ehkä nähdä niin olennaisena tai tärkeänä elämän osana kuin aiemmin.

Näistä erillisiä asioita ovat vaikeudet hankkia lapsia, vaikka halua olisi. Sopivan kumppanin löytyminen voi olla aikaisempaa hankalampaa. Tältä osin on viitattu mm. siihen, että miesten koulutustaso jää naisista jälkeen ja naiset eivät tämän vuoksi löydä itselleen sopivaa kumppania. On myös viitattu siihen, että synnytysikäiset naiset ja miehet asuvat kasvavasti eri alueilla. Toisaalta teknologian kehityksen voisi olettaa vähentävän tällaisten kohtaanto-ongelmien merkitystä. Deittipalveluiden ja yleensä sosiaalisen median kautta on paljon helpompaa etsiä kumppania kuin jos valintajoukko muodostuu lähikylän tanssipaikan tytöistä ja pojista.

Mikä merkitys sitten syntyvyyden alenemisen syiden ymmärtämisellä on? Jos alentunutta syntyvyyttä ei pidetä ongelmana, asialla ei tietenkään ole merkitystä.

Omasta mielestäni kovin alhainen syntyvyys on yhteiskunnallinen ongelma.  Ikääntyvän ja vähenevän väestön Suomessa on vaikea pitää kiinni hyvinvointivaltion ketjukirjeestä, jossa nuoret ikäluokat huolehtivat työiän ohittaneiden hyvinvoinnista.

Ikääntyvän ja vähenevän väestön Suomessa on vaikea pitää kiinni hyvinvointivaltion ketjukirjeestä

Toiseksi, ja tämä on toki hyvin henkilökohtainen näkemys, meistä ikääntyvistä voittopuolisesti koostuvan ja vähenevän väestön yhteisö on ankea verrattuna sellaiseen, jossa lasten äänet kuuluvat.

Lähtien siitä, että alhainen syntyvyys on ongelma, syillä on merkitystä toiminnan kannalta. Jos lapsiperheiden toimeentuloon liittyvät kysymykset eivät ole ratkaisevia, muutokset näihin vaikuttavissa seikoissa eivät voi kääntää syntyvyyttä olennaisesti toiseksi. Vastauksia on haettava muualta ja  sopeutumisesta.

Sopeutumisen osalta yksi keskeinen asia on edistää työperäistä maahanmuuttoa. Sen ohella, että näin saadaan työvoimaa, maahanmuutto tapaa lisätä myös syntyvyyttä (maahanmuuttajien syntyvyys on tyypillisesti korkeampi kuin kantaväestön).

Sopeutumisen osalta yksi keskeinen asia on edistää työperäistä maahanmuuttoa

Taloudellisten seikkojen rajallinen merkitys ei toki tarkoita sitä, etteikö havaittuja ongelmia pitäisi koettaa korjata. Vireillä oleva sosiaaliturvan kokonaisuudistus tarjoaa tähän hyvän tilaisuuden, myös jo valmisteluprosessin kuluessa.

Hyvän työllisyyskehityksen vahvistaminen toimii monella tavalla lapsiperheiden elämän kannalta oikeaan suuntaan: se vähentää työtilaisuuksiin liittyvää epävarmuutta ja tiukat työmarkkinat pakottavat työnantajat parantamaan suhtautumistaan perheenperustamisiässä olevaan työvoimaan. Lisäksi hyvä työllisyys väljentää julkisen sektorin kykyä tarjota palveluita ja turvaverkkoja lapsiperheille.

Nuorten miesten syrjäytymisen vähentäminen, mikä sellaisenaankin on tärkeää, on varmasti hyödyksi myös syntyvyyden kannalta. Samoin on hyvinvoinnin kannalta tärkeää yrittää vähentää lastensaannin lääketieteellisiä ja sosiaalisia esteitä; lapsettomuushoitojen saatavuus on tässä yksi asia.

Toisaalta on järkevää hälventää tarpeettomia pelkoja tulevaisuuden epävarmuudesta. Maailma on aina ollut epävarma eikä toistaiseksi ole syytä olettaa, että se olisi muuttunut ratkaisevasti epävarmemmaksi, tekoälystä ja ilmastonmuutoksesta huolimatta. Hans Rosling  ja Steven Pinker  antavat hyviä eväitä luottavaisemman perspektiivin rakentamiseen.

Hans Rosling ja Steven Pinker antavat hyviä eväitä luottavaisemman perspektiivin rakentamiseen

Mutta siltä osin kuin kyse on ensi sijassa elämänpolkujen valintaan liittyvistä laajentuneista mahdollisuuksista ja preferenssien muutoksista, asialle ei ole paljon tehtävissä. Eikä pidäkään tehdä, kun haluamme varmastikin kunnioittaa ihmisten oikeutta tehdä lasten hankintaan liittyvät päätökset itse. Synnytystalkoot oli huono idea. Tästä huolimatta minusta olisi hyvä pitää esillä asiaa, joka julkisuudessa saa tarpeettoman vähän huomiota: miten täyteläistä, merkityksellistä ja palkitsevaa lapsiperhe-elämä on.