Keskeisten epätyypillisen työn indikaattorien aikaurat eivät ikäryhmittäin tarkasteltuinakaan tue käsitystä, että työhön liittyvien todellisten riskien kasvu olisi syntyvyyden alenemisen merkittävä syy.
Kritisoin jokin aika sitten blogissani usein esitettyä väitettä, että määräaikaisten työsuhteiden yleistymisen aiheuttama epävarmuus olisi yksi Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana ja erityisesti viime vuosina havaitun syntyvyyden laskun syy. Perustin näkemykseni sille, ettei määräaikaisuus ole itse asiassa yleistynyt. Epäilin myös osa-aikaisuuden lisääntymisen merkitystä. Tämän perusteena oli havainto, että vaikka osa-aikaisuus on lisääntynyt, se ei ole olennaisesti suurempaa kuin Ruotsissa, jossa syntyvyys on säilynyt Suomea suurempana. Lisäksi osa-aikaisuus on ainakin osaksi vapaaehtoista ja sitä hyödynnetään juuri lapsiperhe-elämän ja työn yhteensovittamisessa.
Eräissä saamissani kommenteissa näitä arvioita on pidetty huterina sen vuoksi, että koko väestön tasolla tarkastellut määräaikaisuuden ja osa-aikaisuuden kehityskulut eivät välttämättä kerro siitä, millainen ilmiö on parhaassa lastensaanti-iässä olevilla henkilöillä. On myös viitattu siihen, että yksinyrittäjyys on lisääntynyt ja tämän tuomat riskit koetaan erityisesti nuorissa ikäluokissa. Kritiikki antaa aiheen katsoa aggregaattilukujen taakse.
Kokosin pääosin julkisista, mutta osin Tilastokeskuksesta erikseen tilaamistani tiedoista ikäryhmäkohtaiset sarjat määrä-aikaisuuden, osa-aikaisuuden ja yksinyrittäjyyden yleisyydestä. Lisäksi poimin mukaan tiedon ”vastentahtoisen” osa-aikatyön yleisyydestä eri ikäryhmissä. Näiden työmuotojen yleisyyden kehitys eri ikäryhmissä käy ilmi alla olevista kuvioista.
Kuvioiden perusteella väittämääni määräaikaisuuden mahdollisesta vaikutuksesta ei tarvitse muuttaa. Myöskään yksinyrittäjyyden yleistymisestä on vaikea löytää perustetta työelämän riskisyyden lisääntymiselle tavalla, jonka voisi kuvitella vaikuttaneen syntyvyyteen. Sen sijaan osa-aikaisuuden ja erityisesti vastentahtoisen osa-aikaisuuden osalta on tapahtunut aitoja muutoksia, jotka periaatteessa ovat voineet myötävaikuttaa koettuun työelämän riskisyyteen ja kenties edelleen syntyvyyteen.
Määräaikaisuuden yleisyydessä ei ole tapahtunut vuoden 1997 jälkeen oikeastaan mitään muutosta, pl. se, että nuorimmassa 10-vuotisikäryhmässä eli 15-25-vuotiaiden joukossa määräaikaisuus on vähentynyt.
Yksinyrittäjyys ei myöskään ole kokonaisuutena yleistynyt lainkaan viimeisten 20 vuoden aikana. Syntyvyyden kannalta kiinnostavimmassa ikäryhmässä 25-34-vuotiaiden joukossa yksinyrittäjyys on hieman yleistynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta ei ole 1990-luvun loppua korkeammalla.
Osa-aikaisuus on sen sijaan kiistatta yleistynyt sekä kaiken kaikkiaan että 25-34-vuotiaiden ja varsinkin 15-24-vuotiaiden keskuudessa. Samoin ns. vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekevien tai Tilastokeskuksen mukaan alityöllisten (sekä palkansaajat että yrittäjät) osuudet ovat nousseet nuorissa ikäryhmissä vuoden 2008 jälkeen.*
Osa-aikaisten palkansaajien ja alityöllistettyjen palkansaajien ja yrittäjien osuuden kasvu nuorissa ikäluokissa on ajoittunut samaan aikaan kuin syntyvyyden lasku. Siten ainakin periaatteessa tällaiseen työhön liittyvä epävarmuus on tekijä, jonka yleistyminen voisi olla yksi syntyvyyden laskua selittävä tekijä.
Ei kuitenkaan ole selvää, että havaittu osa-aikaisuuden ja erityisesti alityöllisyyden osuuden lisäys riittäisi selittämään merkittävää syntyvyyden laskua. Muiden kuin alityöllisten osuus työllisistä on 2009 lähtien ollut 25-34-vuotiailla edelleen keskimäärin 95 % ja 15-24-vuotiallakin 89 %. Laskut näissä osuuksissa aiempaan runsaaseen kymmeneen vuoteen ovat myös pieniä: ensin mainitussa ryhmässä noin yksi prosentti ja 15-24-vuotiailla noin 3,5 prosenttia. Kokonaishedelmällisyysluvun lasku sen sijaan oli peräti 25 % vuosien 1997-2012 keskiarvosta (1,79) vuoteen 2019 mennessä (1,35).
Siis: määräaikaisten työsuhteiden tai yksinyrittäjyyden yleisyydessä ei ole mitään muutosta, jonka nojalla työelämän riskisyyden voisi katsoa lisääntyneen. Osa-aikaisen palkkatyön ja vastentahtoiseksi osa-aikaiseksi luonnehdittavan työn osuudet ovat sen sijaan kasvaneet alle 35-vuotiaiden ikäluokissa. Tällä on voinut olla merkitystä näiden ikäluokkien kokemukseen työelämän ja edelleen toimeentulon epävarmuudesta. Näistä muutoksista huolimatta tosiasiallinen riski päätyä vastentahtoiseen osa-aikatyöhön on viime vuosinakin ollut pieni.
Päätelmäni onkin yhä, että edellä esillä olleiden työelämään liittyvien riskien tosiasialliset muutokset eivät sellaisenaan ole kovin uskottava selitys syntyvyyden havaitulle laskulle. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että havaitut pienetkin muutokset ovat voineet vaikuttaa käyttäytymiseen sen vuoksi, että käsitykset ovat riskeistä ovat muuttuneet – virheellisesti – todellisuutta enemmän.
* Tilastokeskus luokittelee alityölliseksi työllisen henkilön, joka tekee osa-aikatyötä, koska kokoaikatyötä ei ollut tarjolla, joka tekee lyhennettyä työviikkoa työnantajan toimesta tai jolla ei ollut tarjolla työtä tilausten tai asiakkaiden vähyyden tai lomautuksen takia. Siten alityöllinen on työllinen, joka itse haluaisi tehdä enemmän töitä.
