Talouden kehitys on toistaiseksi ollut parempaa kuin keväällä yleisesti arvioitiin. Siitä huolimatta Suomi ei ole selvillä vesillä. Helpotuksen huoahdukseen ei ole varaa. Teollisuuden vaikeudet ovat vasta edessä. Julkisen talouden sopeutuslinjauksia ei vielä tarvita. Epidemian kurissa pitämisen ohella painopisteen tulee olla kilpailukyvyn turvaamisessa, työllisyysasteen nostoa palvelevissa rakenneuudistuksissa ja EU-elpymisrahastosta saatavien varojen tehokkaassa käytössä.
Korona mullisti keväällä talouden näkymät niin meillä kuin muuallakin. Vetämäni ekonomistiryhmän raportissa 8.5. otimme pohdintojemme pohjaksi keskiarvon eri ennustajatahojen optimistisista ja pessimistisistä ennusteista kuluvan vuoden bkt-kasvuksi, -9%. Toipumisen arvioimme finanssikriisien tapaan verraten hitaaksi niin, että edessä voisi jopa olla kasvun mielessä samanlainen ”menetetty vuosikymmen” kuin 2008 alkaneessa kriisissä.
Tästä lähtökohdasta esitimme kolmeosaista politiikkaohjelmaa: (1) tehostettuja kriisinhallintatoimia ml. testaamisen laajentamista ja mm. suoraa ”yleistukea” pk-yritysten tappioiden osittaiseksi kattamiseksi, (2) tuntuvaa finanssipoliittista, investointeihin painottuvaa, elvytystä lähinnä vuonna 2021 ja (3) ”kipupakettia” julkisen velan kasvun pysäyttämiseksi suhteessa bkt:hen. Viimeksi mainitun tulisi koostua menojen leikkausten ja verojen korotusten ohella mahdollisimman suuressa määrin toimenpiteistä, jotka vahvistavat tuottavuuden kasvua yleensä ja erityisesti julkisessa palvelutuotannossa sekä nostavat työllisyysastetta rakenteellisesti. Rakennepolitiikan toimista suositimme päätöksentekoa mahdollisimman pian mutta sopeutustoimista alkuvaiheessa vain yleisiä linjauksia toteutuksen jäädessä siihen vaiheeseen, kun kasvu on kunnolla käynnistynyt.
Suomen talouskehitys on ollut viime kuukausina selvästi parempaa kuin raportissa arvioimme. Tuotanto supistui vain runsaat 6 % vuoden toisella neljänneksellä edellisvuodesta. Tämä on EU-maiden pienimpiä lukuja. Jos kokonaistuotanto ei loppuvuonna enää laske sanottavasti, koko vuoden bkt-menetys jää 5 % tuntumaan. Samalla julkisen sektorin velkaantumisen voi myös olettaa jäävän pienemmäksi kuin mitä aiemmin odotettiin.
Toisaalta EU:ssa on päätetty merkittävästä yhteisestä velalla rahoitettavasta elvytyspaketista, josta Suomi on saamassa runsaat 3 mrd. euroa kolmen seuraavan vuoden aikana.
Onko politiikkasuositusta syytä muuttaa näiden asioiden valossa? Jossain määrin, mutta ei olennaisella tavalla.
Epidemian kurissa pitäminen parasta lyhyen ajan elvytystä
Kotimaan talouden ennakoitua parempi kehitys perustuu epidemian hyvään hallintaan saamiseen. Tämä on mahdollistanut yleisten rajoitusten purkamista ja vähentänyt pelkoa.
Epidemian kurissa pitäminen on edelleen lyhyellä aikavälillä tärkeintä myös talouden kannalta. Tartuntojen vähäisyys, suomalaisten vastuullinen asenne, mikä ilmenee mm. koronavilkun nopeassa käyttöön otossa, sekä testauskapasiteetin laajentuminen ovat hyvä lähtökohta. Jotta epidemian ryöpsöhtäminen voitaisiin estää ilman taloutta pahasti haittaavia yleisiä rajoituksia, testaamisen pullonkaulat täytyy vihdoin kyetä poistamaan ja johtamisjärjestelmän epäselvyydestä ja viestinnän sekavuudesta pääsemään eroon.
Uusien elvytyspäätösten tarve vähenee ja järkevä painopiste muuttuu jonkin verran. Kun yksityisen kulutuksen notkahdus näyttäisi jäävän ennakoitua pienemmäksi ja tilapäisemmäksi, tarve tukea sitä suoraan on vähäisempi kuin mitä kevään tilanteen perusteella olisi voinut ajatella. Painotus voi ja sen tulee olla entistäkin enemmän talouden pidemmän ajan kasvua vahvistavissa toimissa.
Yritysten tuki vaatii huolellista harkintaa
Yritysten suorien tukien osalta tilanne on avoimempi. Ennakoitua parempi kehitys vähentää palveluyritysten tuen tarvetta. Toisaalta monien yritysten osalta olennaista on, millaiseksi liiketoiminnan kehitys muodostuu lähikuukausina. Esimerkiksi Lapin matkailuyritysten jatkon kannalta tuleva kausi on ratkaiseva, eikä se näytä hyvältä. Pk-yritysten yleistuen jatkaminen muokatuin ehdoin voi olla hyvinkin perusteltua.
Tätä tärkeämpää on, että teollisuuden suurimmat vaikeudet ovat vasta edessä. Tilauskannat ovat supistuneet ja näkymät eteenpäin ovat hyvin epäselvät. Olennaista on, kuinka pitkäaikaiseksi kysynnän heikkouden voi olettaa muodostuvan. Paperiteollisuudessa koronasokki nopeuttaa digitalisaation aiheuttamaa kysynnän pitkäaikaista laskua sekä toimeliaisuuden vähenemisen takia että nopeuttamalla edelleen digitaalisten ratkaisujen hyödyntämistä. Tätä taustaa vasten UPM:n päätös paperintuotannon lopettamisesta Kaipolassa ei ole kovin yllättävä ikävyydestään huolimatta. Finnairin irtisanomiset ovat samanlainen ilmaus kysynnän pitkäaikaisen heikentymisen oletuksesta. Ennusmerkit eivät ole hyvät myöskään esimerkiksi risteilylaivatuotannossa.
On ilmeistä, että osa sokin välittömästi aikaansaamasta tuotannon menetyksestä jää pysyväksi. Talouden rakennemuutos voimistuu. Toimeliaisuuden palauttaminen kasvu-uralle edellyttää uudenlaisen tuotannon synnyttämistä suuremmassa määrin kuin normaalioloissa.
Yksi seuraus tästä on, että valtion täytyy harkita hyvin tarkkaan, millaisten vaikeuksissa olevien teollisuusyritysten ja vaativia palveluita tuottavien yritysten tukemiseen niukkoja varoja kannattaa käyttää. Tällaiset yritykset ovat arvokkaita kansantaloudelle, koska niihin on sitoutunut paljon henkistä ja organisaatiopääomaa, joka ei välttämättä säily yrityksen lopettaessa. Tämän vuoksi niiden saattaminen ”kuoleman laakson” yli on tärkeäpää kuin esimerkiksi ravintoloiden konkurssien välttäminen. Toisaalta, jos ne eivät kykene uudistumaan, niiden tukeen menee paljon rahaa ja tulos on ainoastaan väistämättömän lykkääminen. Samalla voimavarojen sitoutuminen taantuvaan toimintaan heikentää mahdollisuuksia hyödyntää uusia mahdollisuuksia, joita niitäkin on murrostilanteissa aina paljon olemassa.
Tukipolitiikassa on siten verraten nopeasti kyettävä arvioimaan uudelleen, mitä yrityksiä ja millä tavoin tuetaan. Samalla on arvioitava, milloin olemassa olevien yritysten tukemisen sijasta paras ratkaisu on uusien yritysten syntymisen ja kasvun edellytysten yleinen vahvistaminen.
Kilpailukyvystä huolehtiminen on tärkeää
Indikaatiot kustannuskilpailukyvyn heikkenemisestä tuovat uuden tärkeän näkökohdan lyhyen aikavälin kysyntää tukevaan politiikkaan. Tällainen kehitys heikentäisi entisestään vientiä, jota markkinoiden taantuminen ja horjuva elpyminen painavat. On hyvä muistaa, että 2008-kriisiä seurannut Suomen menetetty vuosikymmen aiheutui juuri viennin romahduksesta ja paikallaan polkemisesta sekä vientikehitykseen osin liittyvästä investointilamasta. Kustannuskilpailukyvyn heikkous oli tuolloin tärkeä vientiä jarruttanut seikka, ja kuten tiedämme, sen korjaaminen oli hidas ja tuskallinen prosessi.
Kilpailukykyasetelman muutos antaa aiheen työmarkkinajärjestöille miettiä keinoja asian korjaamiseksi. Kun tilanne todennäköisesti on varsin erilainen eri yrityksissä, lupaavin tapa olisi hyödyntää sopimuksissa olevia avaamislausekkeita, ja neuvotella sellaisia nopeasti sopimuksiin, joissa niitä ei ole. Näiden avulla voitaisiin paikallisesti sopien turvata kilpailukyky ja ylläpitää työllisyyttä yrityksissä, joita ongelma eniten koskee. Tällainen kohdennettu palkkasopeutus hillitsisi samalla toimenpiteen kielteisiä vaikutuksia kotitaloussektorin ostovoimaan verrattuna kaiken kattavaan kustannusten alentamiseen.
Kyky sopia paikallisesti kilpailukykyä tukevista joustoista vahvistaisi samalla yritysten luottamusta siihen, että työmarkkinat ovat muuttuneet joustavammiksi. Tämä vähentäisi Suomeen suuntautuvien investointien riskejä ja auttaisi siten kilpailijamaista jälkeen jääneen investointiasteen korjautumista.
Hallituksen paras rooli kilpailukyvyn tuvaamisessa on luoda uskottavuutta vakaaseen toimintaympäristöön ja siihen, että se pyrkii poistamaan mm. osaavan työvoiman tulevaan saatavuuteen liittyviä kasvun rajoituksia.
Julkisen talouden sopeutuspäätöksiä ehditään harkita
Jos vientisektorin tilanne on vähintään yhtä huolestuttava kuin keväällä, julkisen talouden näkymä on hieman parempi. Valtiovarainministeriä arvioi kesäkuun talouskatsauksessaan, että noin 5 miljardin euron sopeutus (menojen leikkaus + verojen kiristys) riittäisi vakauttamaan julkisen velan bkt-suhteen noin 75 % tasolle kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä. Sopeutustarve olisi siten pienempi kuin työryhmässä arvioimamme vähintään 7,5 mrd. ja velkasuhde vakiintuisi (joksikin aikaa) ryhmän skenaariossa esitettyä alemmalle tasolle. Lisäksi VM on pienentänyt hieman aiempaa arviotaan kestävyysvajeesta mm. sen vuoksi, että sairaanhoito- ja hoivakulujen arvioidaan nyt kasvavan aiempaa arviota hitaammin. Uusin arvio on noin 4 % bkt:sta eli nykyrahassa 10 mrd. euroa.
Tämä julkisen talouden näkymä ei tarkoita, etteikö akuutin kriisinhoidon jälkeen tarvittaisi sopeutusta. Velkasuhteen vakauttaminen vaatii yhä toimia, koko kestävyysvajeen poistamisesta puhumattakaan. Sopeuttamistarve on kuitenkin raportissamme arvioitua pienempi. Samalla velkatason jääminen selvästi alle 100 % bkt:sta vähentää riskiä huonoista rahoitusmarkkinareaktioista lähimmän vuosikymmenen aikana. Tämä antaa aikaa rakenneuudistusten vaikutuksien toteutumiselle.
Julkisen talouden tulevaa sopeuttamista koskevat istuvan hallituksen linjaukset voidaan jättää ensi vuoteen. Ensimmäinen luonteva tilaisuus tähän tulee kevään 2021 kehysriihessä ja tarkempia päätöksiä voidaan alkaa tehdä vuoden 2022 budjetin valmistelun yhteydessä. Tänä vuonna kaikki energia tulisi käyttää akuutin kriisinhoidon ohella työllisyyttä ja tuottavuutta kohentavien rakenneuudistusten ja investointien valmisteluun ja niistä päättämiseen.
Työllisyystoimet kiireellisiä
Tärkein asia on lyödä kiinni hallitusohjelman mukaiset toimet työllisyyden rakenteellisesta parantamisesta 30 000 hengellä. Valtiovarainministeriön virkamiesarvio tarjoaa tähän hyvän lähtökohdan. Samassa yhteydessä olisi tarpeen päivittää hallitusohjelman päätösperäisten toimien kokonaistatavoite ohjelman toteamaa 60 000 henkeä korkeammaksi ja määrittää valmistelun pohjaksi minkä tapaisilla toimilla lisätyöllisyyttä on syytä hakea.
Koronan aiheuttama työvoiman kysynnän heikkeneminen ei mitenkään vähennä työllisyyttä rakenteellisesti parantavien toimien tärkeyttä. Lomautuksista ja lisääntyneestä työttömyydestä huolimatta jopa tälläkin hetkellä avointen työpaikkojen määrä on suuri. Kohtaanto-ongelma on olemassa. Investointien vahvistumisen kannalta on tärkeää, että yritykset voivat luottaa osaavan työvoiman saatavuuteen myös tulevina vuosina.
Elvytyksen selvä painopiste oltava investoinneissa
Toinen iso kokonaisuus hallituksen pöydällä koskee edellä todettuja EU:n elpymisrahaston avulla rahoittavia investointeja. Näitä varoja on mahdollista käyttää varsin joustavasti erilaisiin talouden suorituskykyä parantaviin investointeihin. Digitalisaation edistäminen ja ilmastonmuutoksen hillinnässä hyödyllisten ratkaisujen kehittäminen ovat ilmeisiä kohteista. Suomella on hyvät edellytykset hyötyä koronan aiheuttaman murroksen avaamista mahdollisuuksista näillä alueilla.
Varojen käyttö jakaantuu usealle vuodelle pääosan ajoittuessa vuosiin 2021 ja 2022. Suunnitelmat on kuitenkin lyötävä lukkoon hyvin nopeasti, jo kuluvana syksynä.
Yhdessä hallitusohjelmaan sisältyvien kertaluonteisten menojen (vielä jakamattomien) lisäysten ja kriisilausekkeen salliman 0,5 miljardin menolisäyksen kanssa kyse on suuruusluokaltaan lähes 5 mrd. euron eli noin 2 % bkt:sta vastaavasta kokonaisuudesta. Hyvin käytettyinä tällaisilla panostuksilla voidaan saada paljon aikaan uuden sekä taloudellisesti että ilmastopolitiikan kannalta kestävän liiketoiminnan synnyttämiseksi ja tuottavuuden kohentamiseksi.
Aivan olennainen asia on, että em. panostuksia tehtäessä pidetään kiinni niiden investointiluonteisuudesta. Julkisen talouden sopeutustarpeen takia kyse ei voi olla pysyvien menojen lisäämisestä vaan investoinneista, jotka tukevat kasvua ja vähentävät pysyviä julkisia menoja. Esimerkiksi terveydenhuollon tietojärjestelmissä on edelleen paljon sellaista kehittämisen mahdollisuuksia, jotka auttaisivat tehostamaan toimintaa, mikäli toimintaa kyetään samalla organisoimaan uudelleen.
Politiikassa ei huoahtamisen aihetta
Viime kuukausien talouskehitys on vähentänyt riskiä keväällä pelätystä syvästä, vuoteen 2009 verrattavasta toimeliaisuuden sukelluksesta kuluvana vuonna. Myöskään julkisen talouden näkymä ei ole aivan niin huono kuin pahimmissa aiemmissa arvioissa. Olemme kuitenkin yhä kaukana selviltä vesiltä. Talouden arvokkaimpia, viennistä riippuvia osia uhkaavat vaikeudet ovat vielä edessä. Päätöksentekijöiden tulisi reagoida tähän keskittymällä lähikuukausina epidemian kurissa pitämisen ohella kolmeen asiaan: (1) Suomen kilpailukyvyn tukemiseen, (2) työllisyysastetta rakenteellisesti vahvistaviin toimiin ja (3) EU-elpymisrahaston ja hallitusohjelmaan sisältyvien tilapäisen investointirahoituksen tehokkaaseen käyttöön. Näistä ensimmäinen kuuluu lähinnä työmarkkinajärjestöille. Jälkimmäiset ovat hallituksen vastuulla.
Lyhennetty versio jutusta julkaistiin tänään Maaseudun Tulevaisuudesa
