Tilastokeskus kertoi kuluneella viikolla ennakkotiedot väestökehityksestä vuodelta 2022. Paljon huomiota saivat poikkeuksellisen suuri kuolleisuus ja historiallisen matala syntyvyys. Kuolleita oli yli 5000 eli 9 % edellisvuotta enemmän. 44 000 syntynyttä lasta oli puolestaan vähemmän kuin koskaan sitten 1868. Kokonaishedelmällisyysluku – 1,32 – oli alin 1700-luvulta alkaneen mittaushistorian aikana.
Vähemmälle huomiolle näyttää jääneen maahanmuuton poikkeuksellisen suuri taso. Maahan muutti 48 000 henkeä eli lähes 12 000 enemmän kuin edellisvuonna. Kun maastamuutto jopa hieman väheni, nettomaahanmuutto oli 35 000 henkeä. Tämä luku ei myöskään sisällä tilapäisen suojelun perusteella maahan tulleita noin 40 000 ukrainalaista.
Kun nettomaahanmuutto oli jo vuonna 2021 noussut yli 22 000 henkeen, alkaa näyttää siltä, että maahanmuutto voi lisätä Suomen väestöä vuosittain selvästi enemmän kuin Tilastokeskuksen voimassa olevan ennusteen oletus 15 000 hengen nettomaahanmuutosta.
Työvoiman tarjontanäkymä voi muuttua olennaisesti
Maahan muuttajien ja maasta muuttajien ikäjakaumat eivät käy ilmi (tai en ainakaan tietoa helposti löytänyt) Tilastokeskuksen julkaisemista tiedoista. Nettomuutto koostui kuitenkin lähes kokonaan ulkomaan kansalaisista. Viimeisten 15 vuoden ulkomaista väestöä koskevien lukujen perusteella voi arvioida, että noin 80 % maahanmuuttajista olisi 15 – 64-vuotiaita, eli yleisimmin työikäisiksi luettuja. Jos tätä suhdelukua soveltaa 35 000 hengen nettomaahanmuuttoon, maahan muuttaisi 28 000 työikäistä joka vuosi. Tämä vuotuinen nettomuutto kääntäisi 15 – 64-vuotiaan väestön alenevan trendin nousevaksi.
Muutos olisi myös määrältään iso. Vuonna 2030 maassa olisi lähes 150 000 työikäistä enemmän kuin Tilastokeskuksen ennuste antaa ymmärtää. Tämä laskelma sivuuttaa alaikäisinä tulleiden tulon työikään ja toisaalta työikäisinä tulleiden siirtymisen eläkeikään. Virhe lienee työikäisen väestön kasvua aliarvioivaan suuntaan, koska maahanmuuttajat ovat yleensä verraten nuoria.
Tällaisen työikäisen väestön lisäyksen vaikutus työvoiman tarjontaan ja työllisyyteen riippuu siitä, kuinka iso osa muuttajista osallistuu työmarkkinoille ja työllistyy. Maahanmuuttajien työllistymistä voi arvioida maassa olevien ulkomaan kansalaisten työllisyysasteella. Tämä on historiassa ollut selvästi alempi kuin Suomen kansalaisten työllisyysaste. Vuonna 2000 työllisiä ulkomaalaisia oli 40 % suhteessa 15-64-vuotiaisiin ulkomaan kansalaisiin. Tämä suhdeluku on kuitenkin noussut ja vuonna 2021 luku oli 53 %. Mikäli uusi maahanmuutto on voittopuolisesti työperäistä, maahanmuuttajien työllisyysasteen voi odottaa nousevan varsin lähelle Suomessa jo aiemmin asuneiden työllisyysastetta.
Jos oletetaan, että työikäisten maahanmuuttajien työllisyysaste asettuu välille 50 – 70 %, 35 000 hengen nettomaahanmuutto, josta 80 % on 15-64-vuotiaita, merkitsee 8000 – 11000 työllistä lisää joka vuosi. Tämä on 0,3 – 0,5 % nykyisestä noin 2,5 miljoonasta työllisestä. Tällainen työpanoksen vuotuinen lisäys on huomattavan suuri, kun potentiaalisen tuotannon vuotuinen kasvuvauhti on 1 – 1,5 % luokkaa. Jos tulijoiden työllisyysaste ylittää 60 %, myös asukasta kohden laskettu työpanos kasvaa.
Entä tuottavuus?
Ennakolta on vaikeampi sanoa, millainen vaikutus tällaisella nettomaahanmuuton lisäyksellä on tuottavuuden kehitykseen. Tämä riippuu paljon siitä, millaisia valmiuksia tulijoilla on ja toisaalta siitä, miten tulijat täyttävät työmarkkinoiden pullonkauloja.
Maahanmuuttajien koulutustaso on keskimäärin maassa olevia matalampi, ja myös kielen ja toimintatapojen vieraus heikentävät tulijoiden tuottavuutta alkuvaiheessa.
Hyvin toimivilla työmarkkinoilla maahanmuutto voi toisaalta johtaa jo maassa olemassa olevan työvoiman tehokkaampaan kohdentumiseen. Kun sairaala-apulaisia ja perushoitajia on riittävästi, sairaanhoitajat voivat keskittyä omaan työhönsä ja mahdollistaa myös lääkärien paremman ajankäytön. Vähemmän vaativan työvoiman tarjonnan lisäys vahvistaa olemassa olevan työvoiman kannustimia siirtyä vaativampiin, paremmin palkattuihin korkeamman tuottavuuden tehtäviin.
Erityisen tärkeää tuottavuuden kannalta on sellainen lisätyövoima, joka on tarpeellista tuotannon kehittämisessä ja mahdollistaa investointien kasvun. On hyviä perusteita ajatella, että työvoiman välittömät saatavuusongelmat ja arviot tällaisista ongelmista tulevaisuudessa ovat jarruttaneet uuden luomista ja investointeja Suomessa. Mm. OECD:n maavertailujen valossa työvoiman saatavuusongelmat keskittyvät poikkeuksellisenkin paljon kaikkein osaavimpaa, investointien ja tuottavuuden kannalta arvokkaimpaan työvoimaan.
Niinpä jos tätä pullonkaulaa pystytään maahanmuuton kautta helpottamaan, myös työn tuottavuuden voi olettaa ajan mittaan paranevan investointien tuoman pääomakannan lisäyksen ja niiden mahdollistaman uuden tekniikan käyttöönoton ansiosta. Kun maahanmuuton motiivina on työllistyminen, voi olettaa, että tulijoiden ominaisuudet vastaavat hyvin työantajien tarpeita.
Hyvän kehää on vahvistettava
Viime vuoden maahanmuuttoluvut ovat hyvin rohkaiseva uutinen. Muuttoluvut ovat ensinnäkin osoitus siitä, että ainakin hetkellisesti Suomi kykenee houkuttelemaan maahanmuuttajia selvästi enemmän kuin mihin on totuttu. Toiseksi, vaikka nettomaahanmuutto on ollut yli kaksinkertainen vakiintuneeseen 15 000 tasoon verrattuna ja lisäksi maahan tuli kymmeniä tuhansia Ukrainan pakolaisia, lisäväestö ei näyttäisi johtaneen suuriin sopeutumisongelmiin esimerkiksi asuntomarkkinoilla.
Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että viime vuoden tasoinen muuttovoitto jatkuu. Kilpailu osaavasta työvoimasta on kovaa. Maahanmuuttoprosessien tehostaminen ja esimerkiksi tarveharkinnasta luopuminen ovat tarpeen korkean maahanmuuttotason vakiinnuttamiseksi ja ehkäpä vielä nostamiseksi.
Olennainen osa onnistunutta maahanmuuttoa hyvä vastaanotto. Viesti siitä, miten uusi kotimaa on tulijan ottanut vastaan, on luultavasti tärkein potentiaalisten muuttajien päätöksiin vaikuttava seikka, sekä hyvässä että pahassa. Hyvässä vastaanotossa korostuvat puolisoiden työhön ja opiskeluun sijoittumisen helppous, ml. kielenopetus sekä lasten päivähoidosta ja koulutusmahdollisuuksista huolehtiminen. Mutta myös kansalaisten käyttäytymisellä suhteessa uusiin suomalaisiin on iso merkitys. Tässä on edelleenkin parantamisen varaa.
Tuottavuuden kannalta erityinen potentiaali liittyy opiskelijoiksi ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin tuleviin maahanmuuttajiin. Heillä on lähtökohtaisesti hyvät valmiudet ja etenkin ETA-alueen ulkopuolelta tulevien vahvasta motivaatiosta kertoo halukkuus maksaa tuntuvia lukukausimaksuja. Hyvin toteutettuna koulutus antaa juuri Suomessa kysyttyä osaamista. Lisäksi opiskeluaikana tulijat voivat parhaimmillaan juurtua hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan, jolloin heidän voi olettaa varmemmin jäävän maahan kuin jonkin tilapäisen työtehtävän perässä muuttavan.
Ennätysmäärä kansainvälisiä hakijoita juuri päättyneessä korkeakoulujen haussa kertoo kiinnostuksesta. Tätä rautaa on nyt taottava paikkoja lisäämällä, opetusta kehittämällä ja sen varmistamisella, että mitkään oleskelu- tai työlupiin liittyvät menettelyt eivät valmistuvia Suomesta karkota.
Aiempaa selvästi suurempi maahanmuutto on ilmeisen tärkeää talouskasvun ja edelleen hyvinvointivaltion rahoituspohjan ja palveluiden työvoiman turvaamiseksi. Ilman maahanmuuttoa Suomi näivettyy, mihin sopeuminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Syntyvyyden lisäys olisi toivottavaa ja sitä olisi politiikalla tuettava. Taloudellinen hyöty tulee kuitenkin hitaasti. Vielä tärkeämpää on, että politiikan kyky vaikuttaa asiaan on parhaimmillaankin rajallinen.
Tärkeydestään huolimatta maahanmuutto herättää yhä paljon epäilyjä, joita myös tietoisesti lietsotaan. Suurin tällaisten epäilyjen aiheuttaja on rikollisuus. Ruotsin maahanmuuttajaväestöön keskittynyt väkivaltarikollisuus on tässä suhteessa varoittava esimerkki. Kun Suomella on perässä tulijan etu, tällaisen rikollisuuden kasvualustan tukahduttamiseen pitäisi olla hyvät edellytykset, kunhan asiaa ei hyssytellä ja vaikeuksien ennalta ehkäisyyn panostetaan.
