Viimeisten 15 vuoden aikana Eurooppa on kulkenut monen kriisin läpi: globaali finanssikriisi ja sen sytyttämä eurokriisi, pakolaiskriisi, koronakriisi ja Venäjän hyökkäyssodan synnyttämä kriisi.
Kriisit ovat johtaneet uusiin yhteisiin toimiin. Eurokriisi synnytti tilapäiset rahoitustukijärjestelyt ja Euroopan vakausmekanismin lainarahoituksen kanavoimiseksi velkavaikeuksiin joutuneille maille. Koronakriisi tuotti aivan uudenlaisen yhteisen operaation. Elpymisrahaston kautta ohjataan jäsenmaihin periaatteessa yli 700 miljardia euroa, joista puolet avustuksina lainojen sijaan. Varat hankitaan yhteisellä velalla.
EKP on eurokriisistä lähtien asiallisesti huolehtinut jäsenmaiden kyvystä rahoittaa alijäämiään. Tämä on tehty isoilla arvopaperiostoilla ja lupauksilla poikkeustoimista, jos yksittäisen jäsenmaan velanhoitokykyyn kohdistuisi EKP:n mielestä perusteeton epäily.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on johtanut yhteiseen tukeen Ukrainalle sen talouden pystyssä pitämiseksi ja aseiden toimittamiseksi.
Samalla kun sotatalouteen siirtynyt Venäjä jatkaa hyökkäystään Ukrainassa, lännessä on alkanut esiintyä väsymystä Ukrainan tukemiseen. USA:ssa Trumpia hännystelevät republikaanipoliitikot ovat pysäyttäneet Ukrainan asetuen. Trumpin voittaessa syksyn vaaleissa tukea ei enää tule ja Yhdysvaltain halu puolustaa Eurooppaa kyseenalaistuu laajemminkin.
Ukrainan selviytyminen on yhä enemmän Euroopan maiden varassa. Välittömän asetuen olennaisen liäämisen ohella Ukraina tarvitsee vuosien ajan taloudellista tukea jälleenrakennukseen, matkallaan unionin jäseneksi ja sen jälkeenkin.
USA:n turvatakuiden heikentymisen takia Euroopan on panostettava entistä enemmän puolustukseen. Euroopan on niin ikään turvallisuuden takia vähennettävä taloudellista riippuvuutta muusta maailmasta, mikä on omiaan heikentämään tuottavuutta. Vihreä siirtymä vaatii korvausinvestointeja, jotka eivät pääomakantaa kasvata ja sitä kautta tue tuottavuuden kasvua.
Tuottavuuden parantamiseksi on lisättävä panostuksia tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Valtiontukien laaja käyttö USA:ssa ja muualla lisää painetta tukien säilyttämiseen ja jopa lisäämiseen Euroopassa.
Vaikka monelta osin kyse on jäsenmaiden toimista, tehokkuus puoltaa yhteisiä ponnistuksia useissa asioissa. EU:n budjetin täytyy kasvaa merkittävästi. Osa kasvua ja turvallisuutta parantavista toimista edellyttää uutta EU-tason sääntelyä. Tämä koskee mm. pääomamarkkinaunionin aikaansaamista, sisämarkkinoiden kehittämistä, huoltovarmuutta. Samalla päätöksenteon tulisi tehostua. Sellainen jarrutustoiminta EU:n Ukrainaa koskevassa päätöksenteossa, jota Unkari on harjoittanut, ei ole mahdollista, jos EU haluaa olla aidosti toimintakykyinen.
EU-integraation täytyisi siis tiivistyä. Tämä on hyvin vaativa tehtävä monella tavalla heterogeenisessa unionissa. Aiemmat askeleet integraation syventymisessä ovat olleet riidanalaisia ja paljolti akuuttien kriisien pakottamia. Viime vuosina yhteiseen päätöksentekoon kriittisesti suhtautuvat populistiset poliittiset voimat ovat lisäksi vahvistuneet, ja näin käynee myös kesän EU-parlamenttivaaleissa.
Jollakin tavalla tehokkaampaan päätöksentekoon ja suurempaan yhteiseen budjettiin on kuitenkin päästävä. Siihen, miten tämä temppu tehdään, täytyisi lisäksi löytyä vastauksia aika nopeasti.
* Marginaalisesti laajennettu versio Kauppalehden samannimisestä kolumnista 22.2. Kirjoitus perustuu 15.2. Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiön julkaisemaan kirjaani ”EU-talouspolitiikka muutoksen kourissa”.
