Trumpin uuden kauden alku ei ole poistanut huolta USA:n kehityksestä ja sen seurauksista myös Suomelle. Pikemminkin päin vastoin. Tulliuhittelusta huolimatta talousseuraukset eivät ole tärkeimpiä. Paljon tärkeämpää on se, mitä tapahtuu kansainväliselle järjestykselle, ja – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin – Yhdysvaltain demokratialle.
Näkymä Trumpin uudelleenvalinnasta herätti viime vuoden mittaan paljon huolta, myös Suomessa. Kirjoitin itsekin asiasta marraskuun blogissani. Nyt uusi tuotantokausi on avattu.
Syksyllä osa – ehkä paljonkin – Trumpin oudoista puheista saatettiin sivuuttaa sen ajatuksen varassa, että puheet ovat yksi asia ja toiminta toinen; eihän Trump 1.0 ollut sellainen katastrofi kuin pelättiin.
Nyt tälle argumentille ei enää samanlaista painoa voi panna. Ensimmäisten viikkojen toimet ovat täysin linjassa puheiden kanssa. Osin jopa on menty pidemmälle.
Kansainväliset suhteet
Vetäytymistä Pariisin ilmastosopimuksesta ja WHO:sta ei kukaan voi pitää yllätyksenä ensimmäisen kauden perusteella. Tämä ei vähennä toimien lyhytnäköisyyttä, kun maailman vuotuinen keskilämpötila on ensimmäisen kerran ylittänyt 1,5 asteella esiteollisen ajan tason, lisääntyneistä säiden ääri-ilmiöistä on yhä enemmän näyttöä ja kun maailma on juuri toipunut miljoonia tappaneesta pandemiasta. Sekä ilmastonmuutoksen että pandemioiden rajoittamisessa juuri globaali yhteistyö on avainasia.
Yllättävämpää on ollut vaalipuheiden jatkaminen Panaman kanava-alueen ja Grönlannin liittämisestä osaksi Yhdysvaltoja ja 51. osavaltion paikan tarjoamisesta Kanadalle. Panaman ja Grönlannin osalta puheiden sävy on myös ollut poikkeuksellisen jyrkkä: edes voimatoimia ei ole suljettu pois.
Kansainvälisistä sopimuksista irrottautuminen on toki USA:n oikeus, vaikka tyhmää onkin. Suvereenien maiden maa-aluetta koskevat vaatimukset ja erilaiset uhkaukset niiden toteuttamiseksi ovat sen sijaan selvässä ristiriidassa YK:n peruskirjan ja demokratioiden 2. maailmansodan jälkeen varsin hyvin noudattamien periaatteiden kanssa. Ne ovat puhdasta vahvemman oikeutta ja suoraan Venäjän ja Kiinan pelikirjasta. Puheet legitimoivat Venäjän naapureihinsa kohdistamat suvereniteetin loukkaukset ja Kiinan Taiwanille esittämät vaatimukset.
Trump on lisäksi vaatinut Euroopan Nato-maita nostamaan puolustusmenonsa 5 prosenttiin BKT:sta (mihin USA ei itse yllä), vihjannut joukkojen vähentämisestä Euroopassa sekä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta keskeyttänyt kaiken kansainvälisen avun uutta arviointia varten.
Kovimmat puheet ovat itse asiassa kohdistuneet liittolaisiin. Kiinasta Trump on puhunut pehmeämmin ja Venäjästä ristiriitaisesti. Läheiset taustajoukot ovat aktivoituneet tukemaan äärioikeistolaisia liikkeitä Euroopassa, maailman rikkaimman miehen, Elon Muskin johdolla.
Lähi-idän tilannetta Trumpin toiminta on kyllä rauhoittanut. Hänen uhkauksensa olivat ilmeisesti tärkeä tekijä Israelin ja Hamasin tulitaukosopimuksen syntymisessä. Tuoreimmat puheet gazalaisten siirtämisestä Jordaniaan ja Egyptiin ja jopa USA:n toteuttamasta Gazan ”haltuunotosta” eivät kuitenkaan lisää luottamusta edes jollakin tavalla realistisesta Lähi-idän politiikasta.
Lupaus rauhan tuomiseen Ukrainaan on venynyt 24 tunnista ilmeisesti 6 kuukauteen. Tätä voi pitää myönteisenä asiana. Trump ei ole toistaiseksi luvannut Putinille kaikkea tämän toivomaa. Trumpin viestien perusteella ei toisaalta vielä pysty päättelemään, millaista diiliä hän tavoittelee. Ilmeisestikin edes hiukan Venäjän geopoliittisista ambitioista ja niiden onnistumisen seurauksista ymmärtävät avustajat koettavat kertoa Trumpille, että huono diili tekisi hänestä ”häviäjän”. Kun tällaisen mielikuvan syntyminen on kaiketi Trumpille kauhistus, hän ei ehkä ole valmis ainakaan nopeasti Venäjän ylivaltaan Ukrainassa johtavaan ratkaisuun. Havainto Ukrainan luonnonresursseista (mm. harvinaiset maametallit) on näköjään myös saanut Trumpin miettimään Ukrainan turvallisuustavoitteiden tukemista hintana USA:lle tärkeiden resurssien käyttöön saamisesta.
Talouspolitiikka
Talouspolitiikassa merkittävin toimi on ollut tullien käyttö naapurien painostamiseen. Trump ilmoitti jo 10-25 % tullien asettamisesta tuonnille Meksikosta, Kanadasta ja Kiinasta. Meksikon ja Kanadan tullien voimaantuloa tosin lykättiin, kun ao.maat ilmoittivat joistain toimista maiden rajoilla huumeiden ja laittomien siirtolaisten maahantulon estämiseksi (ainakin osa Meksikon ja Kanadan toimista oli kyllä jo päätetty aiemmin). Tulleja Trump aivan ilmeisesti käyttää laajemminkin, ml. erityisesti EU:ta vastaan.
Ei tarvitse olla kansainvälisen talouden asiantuntija ymmärtääkseen, että vaihdannan esteiden lisääminen on huono asia talouskehitykselle. Trumpin asettamat tullit iskevät voimakkaimmin niiden kohteena oleviin pieniin, viennistä riippuviin maihin. Mutta ne ovat huono asia myös USA:n taloudelle. Itsessään ne johtavat tuonti-inflaation voimistumiseen, jota toki dollarin vahvistumien hieman hillitsee. Valuutan vahvistuminen, tarjontaketjujen häiriytyminen ja kohdemaiden vastatullit iskevät myös amerikkalaisen tuotannon määrään.
Tullien asettaminen naapureille ja liittolaisille vahvistaa samalla Trumpin turvallisuuspoliittisten linjausten viestiä: Yhdysvaltoihin ei voi luottaa. Hän on valmis liittolaisia vahingoittaviin toimiin järjettömin perustein tavalla, joka ei todellisuudessa hyödytä Yhdysvaltoja. Miten USA:n sanaan voi tämän perusteella luottaa asioissa, joissa yhteinen etu ja sopimukset edellyttävät USA:lta myös uhrauksia?
Välittömiä kansainvälisiä vaikutuksia on myös Trumpin ilmoituksella vetäytyä OECD:n piirissä neuvotellusta sopimuksesta yritysverotuksen 15 % minimitasosta. Muiden on sopimusta vaikea noudattaa, jos USA ei sen piiriin kuulu ja etenkin uhkaa sopimusta amerikkalaisiin yrityksiin soveltavia maita vastatoimilla.
Trumpin selvä tavoite on parantaa amerikkalaisyritysten asemaa kansainvälisillä markkinoilla helpottamalla näihin kohdistuvaa sääntelyä. Erityisenä kohteena voi olettaa olevan EU:n harjoittaman sääntelyn, joka kohdistuu amerikkalaisiin alustayhtiöihin. Tästä sääntelystä vastuussa olevalle komissaari Henna Virkkuselle voi ennustaa mielenkiintoisia aikoja.
Kotimaan talouspolitiikassa korostuvat yhtäältä veronkevennykset ja toisaalta yritystoiminnansääntelyn lieventäminen ja liittovaltion toiminnan ja sen resurssoinnin selvä vähentäminen. Veroratkaisut odottavat vielä täsmentämistä. Sääntelyn purkaminen on jo aloitettu öljyn ja kaasun tuotantoa rajoittavista ympäristömääräyksistä. Samanaikaisesti on pysäytetty lupien myöntäminen uusille tuulivoima-alueille ja Bidenin hallinnon tukia vihreälle siirtymälle ollaan poistamassa.
Liittovaltion toiminnan muokkaaminen alkoi kielloilla maksujen pysäyttämisestä, mikä kylläkin peruttiin vuorokauden sisällä. Liittovaltion kaikille virkamiehille on annettu mahdollisuus irtisanoutua ja saada 8 kuukauden palkka. Tehostamisprojektia varten luotu, Elon Muskin johtama erillisorganisaatio DOGE on myös jo saanut oikeuden kaikkiin liittovaltion maksuja koskeviin tietoihin. Opetusministeriön lakkautus on agendalla.
Rahapolitiikan suhteen Trump on esittänyt selviä vaatimuksia korkotason laskusta, mihin Fed ei ole reagoinut. Trump on myös viitannut haluun keventää pankkien sääntelyä.
Sisäpolitiikka
Trumpin monia ensimmäisiä päätöksiä voi pitää pyrkimyksenä toteuttaa tärkeille kannattajaryhmille annettuja lupauksia. Laitonta maahanmuuttoa eniten karsastaneille hätätilan julistaminen Meksikon vastaiselle rajalle on tällainen toimi. Samoin valmistelut laittomien siirtolaisten massakarkotuksille ja määräys, jonka mukaan Yhdysvalloissa laittomasti olevien vanhempien maassa syntyneille lapsille ei ole automaattisesti myönnettävä kansalaisuutta, vaikka tämä on vakiintunut perustuslain tulkinta.
Evankelisia kristittyjä tyydyttää varmaankin päätös lopettaa monimuotoisuutta, tasa-arvoa ja inklusiivisuutta edistävät liittovaltion DEI-ohjelmat. Samaan kategoriaan kuuluu päätös, jonka mukaan liittovaltio tunnistaa vain kaksi sukupuolta. Tämä vaatimus ulottuu jopa tutkimukseen. Tautien valvonta- ja ehkäisykeskus (CDC) on määrätty vetäytymään kaikista tieteellisistä julkaisuista, joissa kieli ei noudata kahden sukupuolen määritelmää.
Verrattain pientä joukkoa välittömästi koskeva, mutta sitäkin merkityksellisempi on Trumpin päätös armahtaa tammikuun 2021 väkivaltaiseen vallankaappausyritykseen Trumpin puolesta syyllistyneet ja oikeuslaitoksen tuomitsemat runsaat 1000 rikollista. Armahdus on linjassa Tumpin puheiden kanssa, hänhän puhui jo ennen vaaleja epäreilusti tuomituista panttivangeista.
Armahdus on jyrkässä ristiriidassa oikeusvaltioidean kanssa. Se palkitsee poliittiseen väkivaltaan ryhtyneet. Se on samalla viesti, että jos tällaiseen turvautuu tulevien 4 vuoden aikana, seurauksia ei ole. Yhtenäisiin asuihin pukeutuneita naamioituneita lippujen heiluttajia onkin jo marssinut Washingtonissa. Kun Trump samaan aikaan on poistanut salaisen palvelun suojelun useilta uhanalaisiksi arvioiduilta, mutta Trumpin vihaamilta henkilöiltä, ei tarvita mielikuvituksen venyttämistä, että Trump on valmis jatkossakin käyttämään väkivaltaa ja sillä uhkaamista poliittisten vastustajiensa lyömiseen.
Trumpin nimityksissä avaintehtäviin korostuu lojaalisuus, ei pätevyys. Räikeimpiä esimerkkejä ovat rokotevastainen Robert F. Kennedy terveysministeriksi, salaliittoteorioita levittänyt Kash Patel FBI:n johtajaksi, hallinnollisesti kokematon FOX Newsin juontaja Pete Hegseth puolustusministeriksi ja Putinin ja Syrian Assadin viestejä toistanut Tulsi Gabbard tiedustelujohtajaksi. Näistä Hegsethin ja Gabbardin nimitykset senaatti jo vahvisti. Tarkoitus tuskin voi olla mikään muu kuin varmistaa, että hallinto ei jarruta presidentin tahdon toteutumista kuten tapahtui Trumpin ensimmäisellä kaudella. Ei voi kuin hämmästellä republikaanisenaattorien käyttäytymistä. Gabbardia voi pitää lähes Venäjän agenttina.
Korkeimpien nimitysten kanssa on sopusoinnussa se, että hallinnosta on alettu puhdistaa myös alemman tason henkilöitä, joita Trump epäilee vastustajikseen. Oikeusministeriö on jo irtisanonut tammikuun 6. päivän rikoksien syytteitä valmistelleita virkamiehiä. Lisäksi oikeusministeriö on vaatinut FBI:ta toimittamaan listan kaikista henkilöistä, jotka jollakin tavalla osallistuivat tapahtumien tutkintaan. Myös aiemmin todettu DOGEn irtisanoutumistarjous palvelee hallinnon koon pienentämisen ohella myös sen puhdistamisen tavoitetta.
Ohjelmaan kuuluu myös presidentin valtaoikeuksia koskevien tulkintojen muuttaminen presidentin aseman tosialliseksi vahvistamiseksi. Korkein oikeus päätti jo Bidenin kaudella, että presidenttiä ei voi asettaa syytteeseen virkatehtävissä tehdyistä toimista. Trumpin 100 presidentin asetusta heti toimikauden alussa ovat osin testi sille, mitä kaikkea presidentti voi tehdä.
Hallinnon muokkauksen ohella tärkeää Trumpin tavoitteiden toteutumiselle on hänen ympärilleen keräämä / houkuttelema superrikkaiden joukko. Virkaanastujaisten eturivin paikat oli varattu Elon Muskille (Tesla, X), Mark Zuckerbergille (Meta), Jeff Bezosille (Amazon), Sundar Pichaille (Alphabet), Tim Cookille (Apple), Sam Altmanille (OpenAI). Näiden ilmeinen tavoite on edistää omia etujaan. Vastapainoksi he näyttävät paitsi halukkailta rahoittamaan Trumpin perhettä ja poliittista toimintaa myös käyttämään kontrolloimiaan yrityksiä muuten Trumpin tukemiseen. Muskin x-alustan operaatiot ovat tästä selkein esimerkki.
Mitä kokonaisuus merkitsee?
Trumpin kaikki toimet viittaavat siihen, että tarkoituksena on muuttaa radikaalisti Yhdysvaltain luonnetta ja myös sitä, miten se toimii suhteessa muuhun maailmaan. Missä suhteissa Trump tässä onnistuu, riippuu yhtäältä siitä, millaiseen reaalimaailmaan toimet eri osa-alueilla törmäävät ja mitkä ovat Trumpin todelliset prioriteetit.
Trumpin sekavien, uskomattomia väitteitä sisältävien ja nopeasti muuttuvien puheiden perusteella todellisista prioriteeteista on vaikea päästä selville. Minusta hänelle näyttää olevan tärkeää oma välitön hyöty, tavallisten kansalaisten ihailu ja mielikuva, että todelliset voimamiehet pitävät häntä vertaisenaan. Trump katsoo maailmaa lähtökohtaisesti nollasummapelinä, jossa joku on voittaja ja toiset häviäjiä. Hän haluaa nähdä itsensä voittajana, jota ihmiset ihailevat.
Tästä lähtökohdasta ajattelen, että Trumpille talouspolitiikan lopputulos USA:n kannalta ei ole tärkeä, kunhan perheen ja avaintukijoiden edut tulevat hoidetuiksi. Näistä eduista seuraa iso paino sellaisille toimille, jotka tukevat miljardöörien yritysten menetystä. Veronkevennykset, sääntelyn purku ja esim. EU:n painostaminen digijättien kilpailuaseman turvaamiseksi ovat tällaisia, samoin raaka-aineresurssien turvaaminen amerikkalaisyrityksille.
Lyhyellä aikavälillä veronalennukset ja sääntelyn purkaminen tukevat talouskasvua. Tämän Trump varmaankin haluaa jatkuvan ainakin välivaaleihin 2026 niin, että talouskehitys tukisi republikaanien enemmistöjen säilyttämistä kongressissa myös presidenttikauden lopulla.
Niinpä ajattelen, että jos talouspolitiikka johtaa nopeasti ongelmiin avaintukijoiden kannalta, politiikkaa korjataan. Jos esimerkiksi kauppaa rajoittava tullipolitiikka (yhdessä veronkevennysten ja siirtolaisten karkotuksen kanssa) alkaa heijastua inflaation olennaisena nopeutumisena, korkojen nousuna ja amerikkalaisyritysten kannattavuuden ja osakekurssien laskuna, tullien nostoja voidaan lieventää tai niistä jopa luopua. Mitä kovemmin tullipolitiikan kohteeksi joutuvat pystyvät kohdentamaan vastatoimet Trumpin tukijoina oleviin yrityksiin, sitä todennäköisemmin voi olettaa hänen peruuttavan.
Politiikan pidemmän ajan vaikutuksiin Trump tuskin kiinnittää paljon huomiota. Epäilen myös, ettei miljardööriporukkakaan paljon välitä esimerkiksi rahoitusjärjestelmän haavoittuvuuden kasvusta niin kauan kun korko- ja kurssikehitys pysyy suotuisana. Niinpä Trumpin voi olettaa painostavan jatkossakin keskuspankkia korkojen pitämiseen matalina ja lieventävän rahoitusmarkkinoiden sääntelyä. Samoin on turha odottaa muutosta ilmastopolitiikkaan, jonka laiminlyönnit näkyvät hitaasti.
Lähivuosien talouskasvu näyttäisi kaiken kaikkiaan varsin hyvältä. Jos tekoälyn nopeat edistysaskeleet alkavat näkyä tuottavuudessa, USA:lla on parhaat mahdollisuudet hyötyä myös tästä kantoaallosta. Tämä voi osaltaan kantaa kasvua pidemmällekin, vaikka samanaikaisesti rahoituskriisin riskit kasvavatkin.
Kansainvälisessä politiikassa arvioisin prioriteettien koskevan amerikkalaisten yritysten markkinoille pääsyä ja avainraaka-aineiden saatavuutta sekä Trumpin toivomaa glooriaa amerikkalaisten etujen ajajana ja diilintekijänä. Kansainväliset suhteet hän näkee vahvemman oikeutena ja kansainväliset sopimukset ja sääntöpohjaisen käyttäytymisen vahvojen ikävinä rajoitteina. Kyse on aina transaktioista, ei yleisten kaikkia hyödyttävien periaatteiden noudattamisesta. Toisaalta hän varoo konflikteja vahvojen vastustajien kanssa; menestyminen niissä on epävarmaa.
Tällaiset seikat tekevät nähdäkseni ymmärrettäväksi Trumpin uhkailut kooltaan pieniä lähinaapureita kohtaan, puheet Grönlannin raaka-aineista ja Ukrainan harvinaisista maametalleista, EU:n ”epäreilun” toiminnan kovan arvostelun ja bilateraalisuhteiden painottamisen EU-suhteiden sijasta sekä varsin maltillisen puheen Venäjästä ja Kiinasta.
Ilmeinen vaara on, että Trump on Ukrainassa valmis Ukrainan ja Länsi-Euroopan kannalta hyvinkin huonoon ”rauhaan meidän aikanamme”, kunhan hän itse voi esiintyä rauhantekijänä, välttää Ukrainan välittömän romahduksen ja työntää vastuun jatkokehityksestä yksin Euroopan kannettavaksi. Aiempi kokemus johtaa auttamatta ajattelemaan, että Putinin imartelu painaa enemmän kuin maametallit, pidemmän ajan turvallisuusimplikaatioista puhumattakaan. Etenkin kun Trumpille informaatiota syöttävien joukossa vahvistuvat Tulsi Gabbardin kaltaiset henkilöt.
Samoin Trumpille riittänee, ettei Kiina hyökkää Taiwaniin lähimmän neljän vuoden aikana. Avointa sotaa pienempään Taiwanin painostukseen Trump tuskin haluaa reagoida vahvasti. EU:ta hajottavien äärioikeistovoimien tukeminen sopii hänelle jatkossakin, etenkin jos nämä ylistävät Trumpia oikeiden arvojen puolustajana.
Vähintään yhtä ongelmallinen on Yhdysvaltain sisäinen kehitys. En osaa sanoa, pitäisikö Trumpia kutsua fasistiksi, kuten hänen entinen kansliapäällikkönsä kenraali Kelly ja armeijan korkeimpana upseerina toiminut kenraali Milley ovat todenneet. Fasismille on niin monenlaisia määritelmiä.
Usea edellä todettu seikka viittaa joka tapauksessa yksinvaltaisiin pyrkimyksiin keinoja kaihtamatta: kongressin väkivaltaisten valtaajien armahtaminen, asetustsunami ml. asetuksia myös asioissa, joissa presidentin asetuksilla ei vakiintuneen tulkinnan perusteella ole oikeutusta, virkakunnan puhdistukset, lojaalisuuden korostaminen avainhenkilöiden nimittämisessä, kongressin jäsenten painostaminen, vähemmistöjen aseman heikentäminen… [1]
Osavaltiorakenne, oikeuslaitoksen yhä vahva rooli, vapaa tiedonvälitys ja valtion harjoittaman sorron vastustamisen eetos USA:n itsenäistymisestä lähtien ovat epäilemättä voimallisia tekijöitä rajoittamaan yksinvaltaisuuden etenemistä. Toisaalta republikaanipoliitikkojen selkärangattomuus ja tehtyjen päätösten myötä jo syntynyt osasyyllisyys Trumpin toimista (ml. erityisesti syytteeseen panemisen estäminen 6.1.2021 tapahtumien takia) yhdessä demokraattien kädettömyyden kanssa merkitsee, että kongressi on heikko rajoittamaan demokratian hapertamista.
Miljardöörien laaja ryhmittyminen Trumpin tueksi ei auta asiaa. Etenkin sosiaalista ja osin perinteisempääkin mediaa kontrolloivien Trumpin tukijoiden toiminta yhdistyneenä Venäjän ja Kiinan informaatiovaikuttamiseen voi muodostua isoksi ongelmaksi.
Yhdysvaltain demokratian haurastuminen on toki amerikkalaisten asia. Mutta sillä on myös laajempi merkitys. Kaikista puutteistaan ja tekopyhyydestään huolimatta Yhdysvallat on globaalisti ollut demokratian ja sääntöperustaisen kansainvälisen järjestyksen avaintukija viimeiset 80 vuotta. Ilman sitä liberaalin demokratian puolustaminen on kaikille muille paljon vaikeampaa. Tämän taitavat monet antiamerikkalaisiksi profiloituneetkin jo tunnustaa.
Suomen tuska
Trumpin talouslinjaukset eivät lyhyellä aikavälillä ole Suomelle erityisen hankalia, etenkään jos isojen tullien asettaminen voidaan välttää. USA:n kasvun jatkuminen vahvana tukee myös Suomea, jolle USA:sta on muodostunut tärkeä vientimarkkina.
Pidemmän päälle suurin taloushuoli liittyy siihen, että Eurooppa kokonaisuutena jää yhä pahemmin jälkeen Yhdysvalloista ja Kiinasta uuden teknologian kehittämisessä ja soveltamisessa. Trumpin suosiossa olevien teknologiayhtiöiden voi olettaa vain lisäävän kierroksiaan. Tähän ei vastata markkinoidemme suojaamisella yhä tiukemmalla sääntelyllä. Päinvastoin ilman tekoälyn ja muun teknologian käyttöönottoa rajoittavan sääntelyn olennaista – ei vain kosmeettista – lieventämistä, Eurooppa menettää pelin.
Trumpin ulkosuhdeasetukset ovat sen sijaan myrkkyä kaikilla aikajänteillä. Vahvemman oikeuden liputtaminen ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen hylkääminen, globaalien ongelmien sivuuttaminen, EU:n heikentäminen, bilateraalisuhteiden transaktiivisuus, vähäinen kiinnostus Euroopan turvallisuuteen ja mieltymys olla Putinin ja muiden autokraattien kaveri ovat kaikki Suomelle huonoja ja vielä huonompia uutisia. Samoin pidemmän päälle USA:n oman demokratian heikentyminen.
Suomi voi ja sen tuleekin korostaa olevansa USA:n hyvä kumppani, huolehtivansa omasta turvallisuustontistaan hyvin, kontribuoivansa laajasti ajatellen Jäämeren alueen turvallisuuteen, ostavansa merkittävästi amerikkalaisia aseita ja tarjoavansa USA:ta kiinnostavaa teknologiaa ja ehkä joitain raaka-aineita sekä muistuttaa DCA-sopimuksesta. Mutta kuinka paljon nämä Trumpin mielessä painavat ja mitä Trumpille turvatakuista voidaan mielistelyn lisäksi maksaa? Siinäpä miettimistä Suomen johtajille.
Vastuullisessa asemassa olevien päättäjien siloittelevaa puhetta Trumpista ja hänen politiikastaan on helppo ymmärtää. Se ja hyvän kumppanuuden alleviivaaminen on samanlaista valtioviisautta kuin Kekkosen ystävyyspuheet neuvostojohtajille. Meidän muiden osalta Kekkosen ajan itsesensuuriin ei sen sijaan pidä langeta.
Olennaisinta on, että päättäjien pehmeän puheen takana on asiallinen lujuus. Tämä tarkoittaa valmistautumista tulemaan toimeen myös ilman USA:n tukea. Omasta pesästä huolehtimisen ohella Suomen on tehtävä kaikkensa mahdollisimman laajasti jaetun lujan eurooppalaisen linjan löytämisessä suhteessa sekä Venäjään että Yhdysvaltoihin. Kumpikin haluaa hallita hajottamalla. Tanskan asia on meidän. Vahvemman oikeuden maailmassa Euroopan valtiot voivat menestyä vain yhdessä. Ja yhdessä siihen on itse asiassa ihan kelpo edellytykset. Euroopan talous on lähes Yhdysvaltain talouden kokoinen ja moninkertainen Venäjään nähden.
Lopuksi, en voi olla hämmästelemättä joidenkin, vieläpä isänmaallisuuttaan korostavien suomalaispoliitikkojen innostusta Trumpin voitosta. Trumpin kaunainen virkaanastujaispuhe oli erään kansanedustajan twiitin mukaan hieno ja johtaa ”kohti uusia voittoja ja menetystä, joka tuo myös suomalaisille hyvinvointia, työtä ja turvallisuuta”. Toinen olisi sanojensa mukaan äänestänyt Trumpia, jos olisi voinut. Ovatko anti-woke ja anti-maahanmuutto todella niin tärkeitä ihanteita, että paketissa tuleva vahvemman oikeus, autokraattien kaveeraus ja kaikki se mitä se Suomelle merkitsee jää toissijaiseksi?
[1] Niiden, jotka pitävät USA:n ajautumista 1930-luvun Saksan tielle täysin mahdottomana, kannattaa lukea Eric Vuillardin pieni muutaman vuoden takainen kirjanen, joka englanniksi kulkee nimellä ”The order of the day”. Yhtymäkohtia on häiritsevän paljon, vaikka dystopian toistumiseen en sentään uskokaan.
